Työelämäpedagogiikka korkeakoulutuksessa -hankkeen tuotoksista hyötyvät monet eri toimijat

Opetus- ja kulttuuriministeriön tuella vuonna 2018 käynnistynyt Työelämäpedagogiikka korkeakoulutuksessa -hanke on kääntymässä loppusuoralle. Haastattelin Työpeda -hankkeen johtajaa professori Päivi Tynjälää hankkeen etenemisestä ja hankepohjaisesta korkeakoulutuksen kehittämistyöstä yleisellä tasolla. Vuoden 2020 lopussa päättyvän Työpeda -hankkeen keskeisenä tarkoituksena on ollut vahvistaa työelämänäkökulmaa korkeakoulutuksessa.

”Taustalla on edellisen hallituksen hallitusohjelma, jossa painotettiin osaamisen kehittämistä sekä koulutuksen ja työelämän yhteistyön lisäämistä. Tähän liittyvää tutkimus- ja kehitystyötä on tehty jo pitkään eri korkeakouluissa, ja se tarjosi hyvän pohjan hankkeelle”, Tynjälä kertoo.

Tynjälän mukaan hankkeessa on keskitytty neljään pääteemaan: opiskelijoiden työelämävalmiuksien vahvistamiseen, työelämäpedagogiseen tukeen ja ohjaukseen, opetussuunnitelmien kehittämiseen työelämänäkökulmasta sekä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan hyödyntämiseen osana opetusta ja oppimista. Näiden tuloksena on syntynyt monenlaisia malleja, työkaluja ja toimintakäytänteitä korkeakoulujen ja opettajien käytettäväksi.

”Tuotokset palvelevat ensisijaisesti korkeakouluja, niiden opettajia ja opiskelijoita, mutta samalla myös korkeakoulujen työelämäkumppaneita. Opettajat saavat työelämäpedagogista osaamista ja välineitä opiskelijoiden oppimisen tukemiseen ja ohjaukseen. Opiskelijoiden, opettajien ja työelämäpartnerien yhteiset projektit tuottavat yrityksille tai julkisen sektorin organisaatioille uusia palveluja, toimintatapoja tai tuotteita, ja samalla ne kehittävät opiskelijoiden työelämätaitoja sekä opettajien työelämätuntemusta ja yhteistyöverkostoja. Pitkällä tähtäimellä työelämäpedagogisen osaamisen vahvistumisen voi olettaa tuottavan laajempaakin yhteiskunnallista hyötyä työvoiman paremman osaamisen sekä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan kautta”, Tynjälä kertoo.

Korkeakouluissa on viimeisten vuosien aikana panostettu myös erilaisten digitaalisten oppimisympäristöjen ja työkalujen  kehittämiseen. Koronavirus ja sen aiheuttamat poikkeusolot ovat kiihdyttäneet digiloikkaa, ja etäopetuksen määrä voikin jäädä pysyvästi aiempaa korkeammalle tasolle. Tynjälän mielestä digiloikka kuuluu ehdottomasti myös työelämäpedagogiikkaan. Hänen mukaansa hankkeessa tämä on otettu huomioon esimerkiksi kehittämällä digivälineitä opiskelijan uraohjauksen ja osaamisen osoittamisen tarpeisiin. ”Erilaiset simulaatiosovellukset tarjoavat apuvälineitä osaamisen ja työelämätaitojen kehittämiseen, myös oppilaitoksen seinien sisällä. Etätyösovelluksia voidaan käyttää opiskelijoiden harjoittelun ohjauksessa, harjoitteluun liittyvien oppimistehtävien tekemisessä ja vaikkapa yhteydenpidossa harjoittelussa olevien opiskelijoiden kesken. Mahdollisuuksia on lukemattomia”, Tynjälä arvioi. 

Hankehumppaa ja työelämäpedagogiikkaa

Hankemuotoisessa kehittämistyössä on Tynjälän mukaan sekä hyvät että huonot puolensa. Hankerahoitukset mahdollistavat hankkeiden toteuttajille keskittymisen sellaiseen kehittämistoimintaan, jota ei pystytä toteuttamaan normaaliarjen puitteissa. Ongelmana on usein kuitenkin se, että resursseja myönnetään vähemmän kuin hankehakemuksessa on laskettu tarvittavan, mistä taas seuraa se, että kaikkia suunniteltuja toimia ei pystytä toteuttamaan. Vielä suurempi haaste on kehittämistyön jatkaminen ja tuotosten vakiinnuttaminen hankekauden jälkeen. Usein tämä työ jatkuukin jossain uudessa hankkeessa, vaikka tarkoituksena olisi saada aikaan pysyviä muutoksia, joihin ei tarvita hankerahoituksia.

”Viime hallituksen kärkihankkeissa oli jossain määrin ongelmana myös laajan hankeviidakon riittämätön koordinaatio, mistä johtuen hankkeissa saattoi olla päällekkäisyyksiä, eikä aina tunnistettu hankkeiden välisiä yhteistyömahdollisuuksia. Tilanne kyllä parani hankkeiden edetessä. Hankehumpassa kehittämistyön pitkäjänteisyys joutuu koetukselle, mutta toisaalta uusien rahoitusten hakeminen edellisten hankkeiden tuotosten pohjalta tuo tietynlaista jatkumoa työlle. Hanketyöntekijöiden kannalta projektimainen työskentely luo epävarmuutta työsuhteen jatkumiseen.”, Tynjälä pohtii.

Tynjälän mukaan näistä monista haasteista huolimatta hanketyön kautta on pystytty toteuttamaan monia hienoja uudistuksia. ”Hanketyö tarjoaa erinomaisia mahdollisuuksia verkostoitua ja oppia uutta kehittämistyön kautta. Se on myös tärkeä osa korkeakoulujen yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Parasta työssä ovat osaavat ja innokkaat yhteistyökumppanit! Heille iso kiitos!”, Tynjälä summaa.

Työpeda -hanke huipentuu 3. joulukuuta järjestettävään loppuseminaariin, jonka yhteydessä julkaistaan myös hankkeessa tuotettu Työelämäpedagogiikan käsikirja. Käsikirjassa esitellään hankkeen teoreettisia ja tutkimuksellisia taustoja sekä monipuolisia kehittämistyön tuloksia. ”Se on tarkoitus olla käytännönläheinen, mutta tutkimusperustainen, työkalupakki kaikille työelämäpedagogiikasta kiinnostuneille. Käsikirja ilmestyy sekä painettuna että digitaalisena versiona.”

Essi Salminen

Työelämäpedagogiikka korkeakoulutuksessa -hankkeen loppuseminaari järjestetään joulukuun 3. päivä Helsingissä, Haaga-Helia ammattikorkeakoulun Pasilan kampuksella. Seminaari on kaikille avoin. Tarkempia tietoja tilaisuudesta ja ilmoittautumisesta ilmoitetaan lähempänä ajankohtaa osoitteessa tyopeda.fi.

 Kuvat: CC0